sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Aloitetaanpa

Noin. Pitkän pähkäilyn, nimen mietinnän, ja ulkoasun kanssa tuhraamisen jälkeen pystyssä on jonkinlainen versio tästä blogista. Useamman kerran on mielessäni käynyt tällaisen aloittaminen, mutten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta sentteihin.

Nähtäväksi jää, kuinka säännöllistä kirjoittamisesta tulee. Olen aina ollut vähän huono tekemään mitään pitkäjänteisesti, usein syöksyn intohimolla johonkin projektiin tai harrastukseen mutta innostus laimenee vähän ajan päästä. Ainakin joidenkin asioiden kohdalla. Lapsena aloitin useamman erilaisen harrastuksen, jaksoin käydä muutaman kerran ja sitten luovutin. Vuosi sitten keväällä päätin aloittaa juoksuharrastuksen, ostin lenkkarit ja lähdin lenkille. Tykittelin täysiä niin pitkään kun jaksoin, (mikä ei tosiaan ole pitkä matka,) minkä seurauksena jalat kipeytyivät kunnolla pariksi viikoksi. Siihen jäi Venlan juokseminen. (Tänä keväänä aloitin saman harrastuksen hieman paremmalla menestyksellä ja paremmalla valmennuksella. Vaikka nyt viime lenkistä alkaa olla jo aikaa...) Myös erilaisia käsityöprojekteja on tullut aloitettua ja jätettyä kesken, mutta jospa tästä bloggaamisesta saisi vähän pontta saattaa aloitetut työt loppuun! Että niitä voisi sitten esitellä ylpeänä. Tai epä-ylpeänä.

Tarkoitus on kirjoittaa kaikenlaisesta elämääni liittyvästä ja minua kiinnostavasta. Juttujen pääpaino tulee olemaan todennäköisesti käsityöhommissa, ja siinä sivussa höpöttelen sattumanvaraisesti mistä tahansa mitä päässä sattuu pyörimään.

Hyvän ystäväni T:n ottama kuva. Jotakin päässä pyörii. Ehkä.


Ensimmäiseksi haluaisin kertoa tämän hetken pikku-projektistani. Poikaystävä tykkää fantasiajutuista, siis ihan silleen terveellä tavalla. Ei mitenkään kunnon nörtteily-ropetus tai miksi ikinä sitä kutsutaankaan. En nyt siis sano että ropehommat olisivat jotenkin sairasta :D.
JOKA TAPAUKSESSA muun muassa lohikäärmeistä hän pitää ja halusin tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi lohikäärmepehmolelun. Ei pidä koskaan kasvaa liian aikuiseksi, eihän.

Lohikäärmeet (joku on varmasti ottanut tämän joskus puheeksi mutta miksi se on LOHI KÄÄRME?) ovat ylväitä, vaarallisia, kunnioitusta herättäviä petoeläimiä. Kuten tämä sattumanvaraisesti internetistä valittu esimerkkikärmes.

Löysin Ravelrystä aika kivannäköisen ohjeen lohikärmekselle. Ohje löytyy täältä:
http://neocurios.blogspot.fi/2012/01/fools-dragon-free-knitting-pattern.html

Oma tekeleeni on aika lailla vastakohta stereotyyppiselle lohikäärmeelle. Olen vasta vähän matkaa päässyt alkuun neulomuksessa eli vielä ei voi arvostella täysillä, mutta tämä lankakasa muistuttaa lähinnä jotain pientä vihreää vauvamatoa. Kunnon reppana!

Pieni ja vihreä... vauvamato?

Pitäisi ehkä hankkia oikea kamera.

En ole tainnut neuloa ennen lyhennettyjä kerroksia mitä tuossa ohjeessa on muutamassa kohtaa. Kääntymiskohtiin tahtoo tulla pieniä reikiä vaikka ohjeen mukaan wrap and turnasin. Pitää niitä paikkailla sitten myöhemmin. Kuvassa on siis pää-pää, vaikka pää ei ole minkään muotoinen :D Jotenkin pitää koittaa saada edes lopputuloksesta järkevän näköinen. Nyt jäämme jännittyneinä odottamaan mitä matosesta kehkeytyy, ehkä se vielä yllättää minutkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti