Pään lepuuttamista ja herkkui

Lukiossa abivuotena välillä oli päässä aivan sikamonta asiaa, jotka tuntuivat puristavan aivoja kasaan. Jossain vaiheessa innostuin origamien taittelusta. Oli hiton siisti huomata, että jos ahdisti, niin siitä vaan paperia kouraan ja lukemaan ohjeita ja pää tuntui hetken päästä kevyemmältä. Siitä tuli aika terapeuttista. Moni sanoo samaa kaikenlaisista käsitöistä, ja nykyäänkin mun näpertelyt on joskus kunnon terapiaistuntoja. Yks parhaista asioista on juurikin se, kun voi keskittyä johonkin niin, ettei päähän mahdu muita ajatuksia. Hienoa on myös kun sen keskittymisen jälkeen on jotenkin seesteinen olo, ja lopputuloksena on vielä jotain konkreettista.

Yksi päivä tässä mulla oli menossa taas kaikkien koulu- ja aikuisjuttujen pakoilupäivä ja tuloksena oli nää:

 Pakoilun saldoa

Rasiat oli aika simppeleitä taiteltavia, mutta toi kukka vaatikin vähän enemmän keskittymistä. Tuosta Kawasaki ruususta on useampia erinäköisiä versioita, toi on ehkä simppeleimmästä päästä mut aika paljon piti Venlan pikku aivojen tehdä töitä. Kiva oli pitkästä aikaa vähän taitella ja parempi mielihän siitä tuli!

Oon tässä muutaman viikon sisällä tehnyt kolmeen kertaan samanlaisen kääretortun. Oli (nii just) jokaiselle kerralle ihan oikea syykin! Oikeesti! Se oli kuitenkin aika superhyvää, ja haluaisinkin nyt jakaa herkkuohjeen kanssanne. Mun vatsa ei pidä vehnäjauhoista ja se vittuilee monesta muustakin asiasta koko ajan, joten halusin kokeilla tehdä gluteenittoman ja maidottoman herkkupalan - ja onnistuin. Mä tykkäsin ja mahakin.

Kiäretortukka
Ekaks pohja:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi, sit jauhot ja leivinjauhe sekasin ja siivilän läpi sinne vaahdon joukkoon. Joka paikassa lukee että kääntele jauhot varovasti, mutta itsehän kärsimättömänä surrauttelen sähkövatkaimella pienimmällä vaihteella sinne vaan mukaan. Mulle tarpeeksi hyvä! Leivinpaperia syvälle uunipellille ja taikina siihen tasaisesti. Uunissa 225°C joku 8-10 minuuttia on useassa ohjeessa, mutta näiden kanssa on joskus ehkä 6+ minuutin kohdalla näyttänyt jo hyvältä. Jossain luki että paras aika ottaa pohja uunista kun tuntuu siltä että "hetki vielä".

Kahden ekan tortun kanssa oli ongelmana se, että kun aloin kääriä niitä, niin pohja alkoi halkeilla. Perinteisestihän leivinpaperin päälle heitellään sokeria ja siihen kumotaan uunista pohja jäähtymään. Kokeilin sellaista jostain löytämääni niksiä, että uunista otettu pohja laitetaankin puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Se jotenkin ei kuivata sitä pohjaa niin helposti, ja kyllä se viimeisin pysyikin parhaiten kasassa.

Sit se paras osa. Täyte.

Puolikas vispautuva soijakerma (täähän oli maidoton ohje, remember?)
N. 50g tummaa minttusuklaata (en tahtonut tavan kaupoista löytää maidotonta minttusuklaata, mutta Punnitse & Säästässä oli hullun hyvää vegaanista pähkinätöntä luomusuklaata, Plamil-merkkistä)
Marjoja niin paljon kun halluut laittaa! vadelmia mansikoita mustikoita

Ainut kuva minkä tajusin ottaa oli tää kesken täyttämisen. Joo herkkuu

Vispaa kerma, sulata suklaa, vispaa suklaa kerman kanssa sekasin. Mulla oli käytössä pakastemarjoja, ja sulatin ne siivilässä (vähän pyöräytin mikrossa koska enhän mä mitään ajoissa tajua ottaa sulamaan). Kostutin sen pohjan marjoista valuneella mehulla mihin laitin tipan vettä. Sit marjat pohjan päälle, ja suklaakerma siihen vielä ja sit käär käär ja avotsie!

Tän tortun kanssa ja muutenkin sopii mun tämän syksyn lempparit

aijettä

Jos et oo juonut Clipperin teitä, JUO! Ne painii täysin eri sarjassa kun perusliptonit, ja on mun ihan ykkössuosikkeja.

Niin ja vielä Ps. mitähän jännää mä keksin Sannan joulukalenterin luukkuihin hmm ;)

Pika-paluupäivitys

Okei tyypit onhan tässä vierähtänyt yli kuukausi jo viime näkemästä. Pitkä väli oli odotettavissa, tunnenhan omat taskuni yhtä hyvin kuin omat taskuni!

Siivosin kylpyhuoneen ja tuli hiki, joten nyt on pienen tauon paikka ennen kuin alan taistella tiskivuorta ja villakoiria vastaan. Huomenna on tulossa vieraita ja poikaystävä on töissä joten nainenhan se kotona huhkii! Moppasin (vihdoin) kylpyhuoneen katon. Ensimmäinen kerta kaikelle. Katossa oli ällöttäviä keltaisia pilkkuja joita en tahtonut alkaa analysoida tarkemmin, mutta nyt uurastukseni jälkeen näen sen ensi kertaa lähes hohtavan valkoisena. Hyvä mie ja lihaksikas ylävartaloni! (ne ketkä mut tuntee saa nauraa spagettikäsilleni)

Nyt oli tarkoitus kirjoittaa kahvikupillisen verran mutta tuossahan tuo muki tyhjänä jo möllöttää. Ei kerrota kellekään tästä laiskotteluhetkestä. Tämähän on tosin erittäin kehittävää ja hyödyllistä tekemistä, voisinhan käyttää aikani vaikkapa googletellen eläinvauvoja. Sehän ei kuulu tapoihini. Ikinä.

Mulla olis montakin juttua mielessä mutta nyt taidan esitellä niistä muutaman. Varmasti jo kaikki kaksi lukijaani ovat jännityksellä odottaneet mitä lohikäärmeprojektistani syntyy vai syntyykö. TITTIDIDII

Synnytys oli loppujen lopuksi melko kivuton ja äiti on erittäin ylpeä vauvastaan! Lopputulokseen olen kyllä hyvin tyytyväinen, ja poikaystäväkin tykkäsi.

Toinen työ joka oli aikaisemmin vauvaiässä on tämä:

Matto tuli lähes valmiiksi, tuo kude vaan loppuu kesken, joten viimeistely puuttuu vielä. Todennäköisesti en tule löytämään täältä Helsingistä täysin samansävyistä matonkudetta kuin mitä tuo on, pitää siis yrittää olla luova. Lopputuloksen näette myöhemmin, ehkä.

Loppuun laitan pari kuvaa vielä vihjailemaan tulevasta.

Kuulemiin!