Viidakkosähkösanoma lähetetään uudesta osoitteesta
www.lily.fi/blogit/viidakkosahkosanoma
Tuu käymään!
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
tiistai 12. helmikuuta 2013
Iltaleipoja, keksiraivo ja vessapaperia
Juurikin äsken laitoin uuniin elämäni ensimmäisen uunijuustokakun eli uuniepäjuustokakun. Epäjuustokakku siksi että tein sen vegaanisena epätuorejuustosta! Kokeilin viime viikolla tehdä marjapiirakkaa soijajogurttiin, ja kokeilu oli erittäin onnistunut. Siksi odotan innolla mitä tuosta uunissa muhivasta herkkupalasta tuleekaan. Yleensä en ole kova leipomaan, mutta nyt meille on tulossa ihania ystävänpäivävieraita, joten pitäähän sen kunniaksi kakku pyöräyttää! Valmiista kakusta täytyy laittaa kuva (ohjeineen) myöhemmin, sillä huomenna se saa vielä päälleen kuningatarsosekiilteen. Oottele sielä nyt vielä maltilla!
Ostin vihdoin pitkäänkuolaamani haaveilemani blenderin! Innoissani aloin vääntää kakulle keksipohjaa ja laitoin keksit uutuuttaan kiiltelevän tehosekoittimeni kulhoon ja annoin päristä. Puolet kekseistä meni näteiksi muruiksi, PUOLET EI. Ei vaikka kuinka monesti pulssauttelin, kaavin isompia paloja pohjammalle tai nostelin valmista murusta ylemmäs. Ei millään. Meni niin hermot että nauratti, paskan möivät. Kyllähän mä tiesin ettei tehosekoitin ehkä ole paras keksien murskaaja, mutta piti kokeilla. Lopulta kaadoin kokkareisen mössön taikinakulhoon ja paukuttelin kaulimen päällä isoimmat palat murskaksi. Hyvinhän se toimi niinkin. Onneksi laite murskasi kohta kiitettävästi jäiset mansikat, joten ei tarvitse lähteä kantamaan vempelettä takaisin!
Nämä kuvat taisivat täällä jo aikaisemmin näkyäkin. Mitäs tästä hienosta kaaviokuvasta ja kangaspitkulasta syntyikään? No tää!
Syksyllä äiti toi tällaisen kankaanpalasen käymään tullessaan, ja minulla olikin sille jo suunnitelmia varalle. Aiemmin vessapaprurullilla oli tapana lojua pitkin poikin (eli ihan siinä muovipussissa missä ne oli ostettukin) joten päätin väkertää tuollaisen rullapidikkeen. Siitä tulikin ihan mukavan näköinen. Nyt kun vielä joka kerta jaksaisi laittaa suoraan uudet rullat tuohon, näin laiskanpuoleisena ihmisenä saatan välillä vieläkin jättää ne pöntön viereen lattialle esteettiseen serlapussiin!
Ostin vihdoin pitkään
Syksyllä äiti toi tällaisen kankaanpalasen käymään tullessaan, ja minulla olikin sille jo suunnitelmia varalle. Aiemmin vessapaprurullilla oli tapana lojua pitkin poikin (eli ihan siinä muovipussissa missä ne oli ostettukin) joten päätin väkertää tuollaisen rullapidikkeen. Siitä tulikin ihan mukavan näköinen. Nyt kun vielä joka kerta jaksaisi laittaa suoraan uudet rullat tuohon, näin laiskanpuoleisena ihmisenä saatan välillä vieläkin jättää ne pöntön viereen lattialle esteettiseen serlapussiin!
perjantai 7. joulukuuta 2012
Voi ei, ei vielä!
Noin ajattelin tuossa kolme-neljä viikkoa sitten kun kauppoihin alkoi ilmestyä kaikkea joulukrääsää. Enemmän kauhistuin kun huomasin itse satunnaisesti hyräileväni joululauluja ja haaveilevani kaikenlaisista koristuksista. Yritin kovasti hillitä itseäni ettei kaikki ihan leviäisi käsiin, olihan vielä marraskuu. Pikku hiljaa olen antanut itselleni periksi ja kai tämä NYT on jo ihan sallittua. Meillä on kotona perinteisesti laitettu kuusi pystyyn ja koristeltu vasta aattoaamuna, joten näin aikaisin koristelu on vähän hirvittänyt ajoittain. Halusin kuitenkin tänne meidän omaan kotiin myös laittaa hieman joulua, ja kun me ei kahdestaan kuitenkaan vietetä täälä niitä oikeita päiviä, niin tämä on ihan perusteltua. Onhan. Ainakin uskottelen niin itselleni. Viimeinen niitti oli poikaystävän vanhemmilta tullut postipaketti, josta löytyi kaikkia ihania pikku joulujuttuja "joulun odotukseen"! Tässä yksi päivä pohdin ääneen "oliskohan noloa laittaa nyt jo joulupöytäliina", ja poikaystävä mitään sanomatta katsoi merkitsevästi vuorotellen
ensin jouluvaloja ja roikkuvia koristeita,
seuraavaksi meidän pikkuruista joulukuusta,
(koristelemista sentään tehdään pikku hiljaa)
sitten pikku kynttelikköä
(mm. tämä tuli joulunodotuspaketissa)
ja viimeiseksi minua, ja vastaus tulikin siinä. Eipä yksi liina tässä enää hetkauta!
Jokunen vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen olkipukin. Viime vuonna ostin olkia askartelupuuskassa, mutta niin ne jäivät odottamaan sängynaluslaatikkoon monen muun huippuidean kanssa. Tämän vuoden jouluhulluuksissani sain sitten pukin tehtyä. Valmis teos muistuttaa hieman enemmän koiraa kuin pukkia, mutta eläin kuin eläin! Olkipukin (eli halkopukin kuten olen kuullut erään tyttösen lapsena näitä otuksia kutsuvan) tekoon löytyy hyviä ja selkeitä ohjeita netistä, enkä tarkemmin siis ala niitä selittää. Laitan tähän kuitenkin muutaman kuvan tekovaiheesta ja myös valmiista pukista (snautserista). Tämän näpertely oli kyllä mukavaa eikä yhtään niin monimutkaista kun voisi luulla!
oljet likoamassa
lankasotkua peräpäässä
päätön ratsu
valmis eläin. koristenauhan saaminen nätisti oli hankalin vaihe!
torstai 18. lokakuuta 2012
Pään lepuuttamista ja herkkui
Lukiossa abivuotena välillä oli päässä aivan sikamonta asiaa, jotka tuntuivat puristavan aivoja kasaan. Jossain vaiheessa innostuin origamien taittelusta. Oli hiton siisti huomata, että jos ahdisti, niin siitä vaan paperia kouraan ja lukemaan ohjeita ja pää tuntui hetken päästä kevyemmältä. Siitä tuli aika terapeuttista. Moni sanoo samaa kaikenlaisista käsitöistä, ja nykyäänkin mun näpertelyt on joskus kunnon terapiaistuntoja. Yks parhaista asioista on juurikin se, kun voi keskittyä johonkin niin, ettei päähän mahdu muita ajatuksia. Hienoa on myös kun sen keskittymisen jälkeen on jotenkin seesteinen olo, ja lopputuloksena on vielä jotain konkreettista.
Yksi päivä tässä mulla oli menossa taas kaikkien koulu- ja aikuisjuttujen pakoilupäivä ja tuloksena oli nää:
Rasiat oli aika simppeleitä taiteltavia, mutta toi kukka vaatikin vähän enemmän keskittymistä. Tuosta Kawasaki ruususta on useampia erinäköisiä versioita, toi on ehkä simppeleimmästä päästä mut aika paljon piti Venlan pikku aivojen tehdä töitä. Kiva oli pitkästä aikaa vähän taitella ja parempi mielihän siitä tuli!
Oon tässä muutaman viikon sisällä tehnyt kolmeen kertaan samanlaisen kääretortun. Oli (nii just) jokaiselle kerralle ihan oikea syykin! Oikeesti! Se oli kuitenkin aika superhyvää, ja haluaisinkin nyt jakaa herkkuohjeen kanssanne. Mun vatsa ei pidä vehnäjauhoista ja se vittuilee monesta muustakin asiasta koko ajan, joten halusin kokeilla tehdä gluteenittoman ja maidottoman herkkupalan - ja onnistuin. Mä tykkäsin ja mahakin.
Kiäretortukka
Ekaks pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi, sit jauhot ja leivinjauhe sekasin ja siivilän läpi sinne vaahdon joukkoon. Joka paikassa lukee että kääntele jauhot varovasti, mutta itsehän kärsimättömänä surrauttelen sähkövatkaimella pienimmällä vaihteella sinne vaan mukaan. Mulle tarpeeksi hyvä! Leivinpaperia syvälle uunipellille ja taikina siihen tasaisesti. Uunissa 225°C joku 8-10 minuuttia on useassa ohjeessa, mutta näiden kanssa on joskus ehkä 6+ minuutin kohdalla näyttänyt jo hyvältä. Jossain luki että paras aika ottaa pohja uunista kun tuntuu siltä että "hetki vielä".
Kahden ekan tortun kanssa oli ongelmana se, että kun aloin kääriä niitä, niin pohja alkoi halkeilla. Perinteisestihän leivinpaperin päälle heitellään sokeria ja siihen kumotaan uunista pohja jäähtymään. Kokeilin sellaista jostain löytämääni niksiä, että uunista otettu pohja laitetaankin puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Se jotenkin ei kuivata sitä pohjaa niin helposti, ja kyllä se viimeisin pysyikin parhaiten kasassa.
Sit se paras osa. Täyte.
Puolikas vispautuva soijakerma (täähän oli maidoton ohje, remember?)
N. 50g tummaa minttusuklaata (en tahtonut tavan kaupoista löytää maidotonta minttusuklaata, mutta Punnitse & Säästässä oli hullun hyvää vegaanista pähkinätöntä luomusuklaata, Plamil-merkkistä)
Marjoja niin paljon kun halluut laittaa! vadelmia mansikoita mustikoita
Vispaa kerma, sulata suklaa, vispaa suklaa kerman kanssa sekasin. Mulla oli käytössä pakastemarjoja, ja sulatin ne siivilässä (vähän pyöräytin mikrossa koska enhän mä mitään ajoissa tajua ottaa sulamaan). Kostutin sen pohjan marjoista valuneella mehulla mihin laitin tipan vettä. Sit marjat pohjan päälle, ja suklaakerma siihen vielä ja sit käär käär ja avotsie!
Tän tortun kanssa ja muutenkin sopii mun tämän syksyn lempparit
Yksi päivä tässä mulla oli menossa taas kaikkien koulu- ja aikuisjuttujen pakoilupäivä ja tuloksena oli nää:
Pakoilun saldoa
Rasiat oli aika simppeleitä taiteltavia, mutta toi kukka vaatikin vähän enemmän keskittymistä. Tuosta Kawasaki ruususta on useampia erinäköisiä versioita, toi on ehkä simppeleimmästä päästä mut aika paljon piti Venlan pikku aivojen tehdä töitä. Kiva oli pitkästä aikaa vähän taitella ja parempi mielihän siitä tuli!
Oon tässä muutaman viikon sisällä tehnyt kolmeen kertaan samanlaisen kääretortun. Oli (nii just) jokaiselle kerralle ihan oikea syykin! Oikeesti! Se oli kuitenkin aika superhyvää, ja haluaisinkin nyt jakaa herkkuohjeen kanssanne. Mun vatsa ei pidä vehnäjauhoista ja se vittuilee monesta muustakin asiasta koko ajan, joten halusin kokeilla tehdä gluteenittoman ja maidottoman herkkupalan - ja onnistuin. Mä tykkäsin ja mahakin.
Kiäretortukka
Ekaks pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi, sit jauhot ja leivinjauhe sekasin ja siivilän läpi sinne vaahdon joukkoon. Joka paikassa lukee että kääntele jauhot varovasti, mutta itsehän kärsimättömänä surrauttelen sähkövatkaimella pienimmällä vaihteella sinne vaan mukaan. Mulle tarpeeksi hyvä! Leivinpaperia syvälle uunipellille ja taikina siihen tasaisesti. Uunissa 225°C joku 8-10 minuuttia on useassa ohjeessa, mutta näiden kanssa on joskus ehkä 6+ minuutin kohdalla näyttänyt jo hyvältä. Jossain luki että paras aika ottaa pohja uunista kun tuntuu siltä että "hetki vielä".
Kahden ekan tortun kanssa oli ongelmana se, että kun aloin kääriä niitä, niin pohja alkoi halkeilla. Perinteisestihän leivinpaperin päälle heitellään sokeria ja siihen kumotaan uunista pohja jäähtymään. Kokeilin sellaista jostain löytämääni niksiä, että uunista otettu pohja laitetaankin puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Se jotenkin ei kuivata sitä pohjaa niin helposti, ja kyllä se viimeisin pysyikin parhaiten kasassa.
Sit se paras osa. Täyte.
Puolikas vispautuva soijakerma (täähän oli maidoton ohje, remember?)
N. 50g tummaa minttusuklaata (en tahtonut tavan kaupoista löytää maidotonta minttusuklaata, mutta Punnitse & Säästässä oli hullun hyvää vegaanista pähkinätöntä luomusuklaata, Plamil-merkkistä)
Marjoja niin paljon kun halluut laittaa! vadelmia mansikoita mustikoita
Ainut kuva minkä tajusin ottaa oli tää kesken täyttämisen. Joo herkkuu
Vispaa kerma, sulata suklaa, vispaa suklaa kerman kanssa sekasin. Mulla oli käytössä pakastemarjoja, ja sulatin ne siivilässä (vähän pyöräytin mikrossa koska enhän mä mitään ajoissa tajua ottaa sulamaan). Kostutin sen pohjan marjoista valuneella mehulla mihin laitin tipan vettä. Sit marjat pohjan päälle, ja suklaakerma siihen vielä ja sit käär käär ja avotsie!
Tän tortun kanssa ja muutenkin sopii mun tämän syksyn lempparit
aijettä
Jos et oo juonut Clipperin teitä, JUO! Ne painii täysin eri sarjassa kun perusliptonit, ja on mun ihan ykkössuosikkeja.
Niin ja vielä Ps. mitähän jännää mä keksin Sannan joulukalenterin luukkuihin hmm ;)
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Pika-paluupäivitys
Okei tyypit onhan tässä vierähtänyt yli kuukausi jo viime näkemästä. Pitkä väli oli odotettavissa, tunnenhan omat taskuni yhtä hyvin kuin omat taskuni!
Siivosin kylpyhuoneen ja tuli hiki, joten nyt on pienen tauon paikka ennen kuin alan taistella tiskivuorta ja villakoiria vastaan. Huomenna on tulossa vieraita ja poikaystävä on töissä joten nainenhan se kotona huhkii! Moppasin (vihdoin) kylpyhuoneen katon. Ensimmäinen kerta kaikelle. Katossa oli ällöttäviä keltaisia pilkkuja joita en tahtonut alkaa analysoida tarkemmin, mutta nyt uurastukseni jälkeen näen sen ensi kertaa lähes hohtavan valkoisena. Hyvä mie ja lihaksikas ylävartaloni! (ne ketkä mut tuntee saa nauraa spagettikäsilleni)
Nyt oli tarkoitus kirjoittaa kahvikupillisen verran mutta tuossahan tuo muki tyhjänä jo möllöttää. Ei kerrota kellekään tästä laiskotteluhetkestä. Tämähän on tosin erittäin kehittävää ja hyödyllistä tekemistä, voisinhan käyttää aikani vaikkapa googletellen eläinvauvoja. Sehän ei kuulu tapoihini. Ikinä.
Mulla olis montakin juttua mielessä mutta nyt taidan esitellä niistä muutaman. Varmasti jo kaikki kaksi lukijaani ovat jännityksellä odottaneet mitä lohikäärmeprojektistani syntyy vai syntyykö. TITTIDIDII
Synnytys oli loppujen lopuksi melko kivuton ja äiti on erittäin ylpeä vauvastaan! Lopputulokseen olen kyllä hyvin tyytyväinen, ja poikaystäväkin tykkäsi.
Toinen työ joka oli aikaisemmin vauvaiässä on tämä:
Matto tuli lähes valmiiksi, tuo kude vaan loppuu kesken, joten viimeistely puuttuu vielä. Todennäköisesti en tule löytämään täältä Helsingistä täysin samansävyistä matonkudetta kuin mitä tuo on, pitää siis yrittää olla luova. Lopputuloksen näette myöhemmin, ehkä.
Loppuun laitan pari kuvaa vielä vihjailemaan tulevasta.
Kuulemiin!
Siivosin kylpyhuoneen ja tuli hiki, joten nyt on pienen tauon paikka ennen kuin alan taistella tiskivuorta ja villakoiria vastaan. Huomenna on tulossa vieraita ja poikaystävä on töissä joten nainenhan se kotona huhkii! Moppasin (vihdoin) kylpyhuoneen katon. Ensimmäinen kerta kaikelle. Katossa oli ällöttäviä keltaisia pilkkuja joita en tahtonut alkaa analysoida tarkemmin, mutta nyt uurastukseni jälkeen näen sen ensi kertaa lähes hohtavan valkoisena. Hyvä mie ja lihaksikas ylävartaloni! (ne ketkä mut tuntee saa nauraa spagettikäsilleni)
Nyt oli tarkoitus kirjoittaa kahvikupillisen verran mutta tuossahan tuo muki tyhjänä jo möllöttää. Ei kerrota kellekään tästä laiskotteluhetkestä. Tämähän on tosin erittäin kehittävää ja hyödyllistä tekemistä, voisinhan käyttää aikani vaikkapa googletellen eläinvauvoja. Sehän ei kuulu tapoihini. Ikinä.
Mulla olis montakin juttua mielessä mutta nyt taidan esitellä niistä muutaman. Varmasti jo kaikki kaksi lukijaani ovat jännityksellä odottaneet mitä lohikäärmeprojektistani syntyy vai syntyykö. TITTIDIDII
Synnytys oli loppujen lopuksi melko kivuton ja äiti on erittäin ylpeä vauvastaan! Lopputulokseen olen kyllä hyvin tyytyväinen, ja poikaystäväkin tykkäsi.
Toinen työ joka oli aikaisemmin vauvaiässä on tämä:
Matto tuli lähes valmiiksi, tuo kude vaan loppuu kesken, joten viimeistely puuttuu vielä. Todennäköisesti en tule löytämään täältä Helsingistä täysin samansävyistä matonkudetta kuin mitä tuo on, pitää siis yrittää olla luova. Lopputuloksen näette myöhemmin, ehkä.
Loppuun laitan pari kuvaa vielä vihjailemaan tulevasta.
Kuulemiin!
keskiviikko 22. elokuuta 2012
"And I have to live with a booyyyy!"
Now it's official. Me muutetaan Helsinkiin. Poikaystävästä tulee avopuoliso. Hui! Ja jee!
Isoja muutoksia, niin Helsinkiin, kuin poikaystävän kanssa saman katon alle muuttaminen. Enemmän ehkä jännään sitä Helsinkiä, vaatii varmaan jonkun verran totuttelua isoon kaupunkiin lähtö pikkuisen kotikuntani ja Joensuunkin jälkeen. Me ollaan poikaystävän kanssa oikeastaan käytännössä asuttu yhdessä jo yli vuosi, mutta kahdessa asunnossa. En edes muista koska viimeksi olisimme olleet yhtä aikaa Joensuussa, mutta nukkuneet eri paikoissa. Siksi yhteenmuutto ei aivan kamalasti hermostuta. Ei aivan kamalasti, tietenkin jonkin verran.
Tämän kesän olemme asuneet eri paikkakunnilla, kun poikaystävälle tarjottiin kesätöitä hänen kotipaikkakunnaltaan, minä taas jäin tänne töihin. Erossa olo, ja muutaman viikon väliset tapaamiset ovat kyllä vakuuttaneet minut siitä että olen täysin valmis jättämään sinkkuilut taakseni ja ryhtymään avovaimoksi :D (avovaimo, iiih ääk). Oon vaan onnellinen!
...
Plööö lässyilyt sikseen!
Tittididii! Tässä nyt valmiit osat, pitää vielä laittaa ne toisiinsa kiinni. Vai oisko hauska jättää tästä sellainen tee-se-itse? Naurattaa nuo jalat, näyttävät pieniltä vihreiltä tamponeilta! Ja kyllä, olishan se kiva jos kuvat olisivat joskus teräviä ja tuostakin oikein esteettisesti paistaa kännykän salamavalo.
Tein siis uuden vartalon, kaksinkertaisesta langasta kolmosen puikoilla. Tämä on paaljon paremman näköinen kuin se eika matokokeilu! Aika kivat tuli myös noista selkä-öö miksikä niitä sanotaan. Poikaystävä saa lahjansa reilun viikon päästä kun on muuttopäivä, siihen mennessä pitää saada tuo kursittua kokoon ja mietittävä mitä yksityiskohtia siihen vielä lisää. Silmät olisi varmaan ihan hyvä laittaa, vaikea keksiä miten tulisi parhaan näköiset.
Asia joka on tuonut monena päivänä iloa ja piristystä:
Isoja muutoksia, niin Helsinkiin, kuin poikaystävän kanssa saman katon alle muuttaminen. Enemmän ehkä jännään sitä Helsinkiä, vaatii varmaan jonkun verran totuttelua isoon kaupunkiin lähtö pikkuisen kotikuntani ja Joensuunkin jälkeen. Me ollaan poikaystävän kanssa oikeastaan käytännössä asuttu yhdessä jo yli vuosi, mutta kahdessa asunnossa. En edes muista koska viimeksi olisimme olleet yhtä aikaa Joensuussa, mutta nukkuneet eri paikoissa. Siksi yhteenmuutto ei aivan kamalasti hermostuta. Ei aivan kamalasti, tietenkin jonkin verran.
Tämän kesän olemme asuneet eri paikkakunnilla, kun poikaystävälle tarjottiin kesätöitä hänen kotipaikkakunnaltaan, minä taas jäin tänne töihin. Erossa olo, ja muutaman viikon väliset tapaamiset ovat kyllä vakuuttaneet minut siitä että olen täysin valmis jättämään sinkkuilut taakseni ja ryhtymään avovaimoksi :D (avovaimo, iiih ääk). Oon vaan onnellinen!
...
Plööö lässyilyt sikseen!
Tittididii! Tässä nyt valmiit osat, pitää vielä laittaa ne toisiinsa kiinni. Vai oisko hauska jättää tästä sellainen tee-se-itse? Naurattaa nuo jalat, näyttävät pieniltä vihreiltä tamponeilta! Ja kyllä, olishan se kiva jos kuvat olisivat joskus teräviä ja tuostakin oikein esteettisesti paistaa kännykän salamavalo.
Tein siis uuden vartalon, kaksinkertaisesta langasta kolmosen puikoilla. Tämä on paaljon paremman näköinen kuin se eika matokokeilu! Aika kivat tuli myös noista selkä-öö miksikä niitä sanotaan. Poikaystävä saa lahjansa reilun viikon päästä kun on muuttopäivä, siihen mennessä pitää saada tuo kursittua kokoon ja mietittävä mitä yksityiskohtia siihen vielä lisää. Silmät olisi varmaan ihan hyvä laittaa, vaikea keksiä miten tulisi parhaan näköiset.
Asia joka on tuonut monena päivänä iloa ja piristystä:
mystistä
Smoothie on tyhmä sana eikä sovi suomalaiseen suuhun, mutta tää lopputulos kyllä sopii!
Oma vakkarireseptini sisältää
- reilun kourallisen pakastemangoa
- kourallisen tahi pari pakastemarjoja
- yhden banaanin
- tuoremehua
- jos haluaa voi lorauttaa mukaan maustamatonta jogurttia
Kun pakasteet ovat hieman pehminneet, kaikki vaan sauvasekoittimella (tai blenderillä) sekaisin. Herkkua! Kuvan versiosta puuttuu bansku kun sitä ei ollutkaan kaapissa, ja heitin mausteeksi kuivattua minttua. Mmm.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Huh hellettä sano
Nyt on taas kesä ainakin hetken - and I like it! Tänä kesänä on satanut VALLAN TARPEEKSI minun makuuni, joten aurinkoiset hetket ovat suurta herkkua. Ja että aurinko ja vapaapäivä osuvat samalle päivälle! Välillä tuntuu siltä, että minuun on asennettu aurinkokenno. Jotenkin sitä jaksaa pysyä paljon paremmalla tuulella kun on valoisaa ja lämmin.
Nyt esittelen teille toisen keskeneräisen työni. Tämä on ollut taaperoiässä jo pitkän aikaa, yleensä jatkan sitä pikku pätkissä kun muistan.
Toinen on niin pieni ja ja säälittävä silti se jaksoi itselleen muutaman kukan väsätä ja nyt tuon koukku-chilinkin. Aika huonokuntoinen tuo on, vaikka parhaani yritän sen pitää hengissä! En halunnut ruveta kunnolla chilihifistelemään, ostelemaan valoja ym. vaan yrittää saada jotain aikaiseksi. Ja jos tuo yksi chili on lopulta syömäkelpoinen, olen jo ylittänyt odotukseni :D
Syömäkelpoisista puheen ollen:
Tämä oli loppujen lopuksi aika hyvää. Nautin siitä enemmän joka suullisella! Osittain kaapintyhjennystä, osittain harkitusti ostettua. Ei ehkä mitään gourmetia, mutta hyvää arki-perus-kesätyöleski-ruokaa mistä riitää muutamalle päivälle safkaa ja töihin evästä.
Vuokaani lensi
- peruna-sipulisekoituspussi
- pakastepinaattipussi
- pieni paprika
- puolikas pikku kesäkurpitsa
- pari tomaattia
- pikkuinen bataatti raastettuna
- vähän salaattijuustokuutioita
- mausteita
- noin puolikas salsapurkki
- ruokakermaa (taisi olla joku kaurakerma)
- juustoraastetta päälle
Kaikki sekaisin, pinaatitkin heitin suoraan pakasteesta köntteinä. Uunissa noin 200 °C sai olla aika pitkään, 40 minuuttia plus. Tykkään kun kiusausruuat muhii pitkän aikaa niin että perunat on melkein jo sellaista muhjua!
Nyt esittelen teille toisen keskeneräisen työni. Tämä on ollut taaperoiässä jo pitkän aikaa, yleensä jatkan sitä pikku pätkissä kun muistan.
kuvasommittelu
Virkattu matto, seiskan koukku trikookuteesta. Malli tuohon on omasta päästä, ja mielikuva valmiista matosta muuttuu koko ajan tehdessä. Toivottavasti missään ei ole täysin samanlaista tehtynä, etten varasta kunniaa keneltäkään! Yhden virkkuukoukun onnistuin hajottamaan hieman ennen tätä vaihetta. Myyjä kertoi käsityöliikkeessä mistä kävin uutta ostamassa, että eräs asiakas oli saanut rikki kuusi koukkua! Matolle tulee hieman lisähintaa näistä onnettomuuksista. Kunhan omat haaverini jäisivät tähän, budjetti ei oikein kestäisi kuuden koukun ostoa!
En ole mikään viherpeukalo. Olen todennut sen useampaan otteeseen, mutta silti välillä yritän kasvattaa jotain. Tänä(kin) keväänä laitoin parvekelaatikkoon tulemaan vaikka mitä - lopputulosta en kehtaa edes näyttää! Ainoa kasvateistani jossa vielä henki pihisee jonkin verran on tämä parvekeasukki:
Toinen on niin pieni ja ja säälittävä silti se jaksoi itselleen muutaman kukan väsätä ja nyt tuon koukku-chilinkin. Aika huonokuntoinen tuo on, vaikka parhaani yritän sen pitää hengissä! En halunnut ruveta kunnolla chilihifistelemään, ostelemaan valoja ym. vaan yrittää saada jotain aikaiseksi. Ja jos tuo yksi chili on lopulta syömäkelpoinen, olen jo ylittänyt odotukseni :D
Syömäkelpoisista puheen ollen:
Tämä oli loppujen lopuksi aika hyvää. Nautin siitä enemmän joka suullisella! Osittain kaapintyhjennystä, osittain harkitusti ostettua. Ei ehkä mitään gourmetia, mutta hyvää arki-perus-kesätyöleski-ruokaa mistä riitää muutamalle päivälle safkaa ja töihin evästä.
Vuokaani lensi
- peruna-sipulisekoituspussi
- pakastepinaattipussi
- pieni paprika
- puolikas pikku kesäkurpitsa
- pari tomaattia
- pikkuinen bataatti raastettuna
- vähän salaattijuustokuutioita
- mausteita
- noin puolikas salsapurkki
- ruokakermaa (taisi olla joku kaurakerma)
- juustoraastetta päälle
Kaikki sekaisin, pinaatitkin heitin suoraan pakasteesta köntteinä. Uunissa noin 200 °C sai olla aika pitkään, 40 minuuttia plus. Tykkään kun kiusausruuat muhii pitkän aikaa niin että perunat on melkein jo sellaista muhjua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)