Huh hellettä sano

Nyt on taas kesä ainakin hetken - and I like it! Tänä kesänä on satanut VALLAN TARPEEKSI minun makuuni, joten aurinkoiset hetket ovat suurta herkkua. Ja että aurinko ja vapaapäivä osuvat samalle päivälle! Välillä tuntuu siltä, että minuun on asennettu aurinkokenno. Jotenkin sitä jaksaa pysyä paljon paremmalla tuulella kun on valoisaa ja lämmin.

Nyt esittelen teille toisen keskeneräisen työni. Tämä on ollut taaperoiässä jo pitkän aikaa, yleensä jatkan sitä pikku pätkissä kun muistan.

kuvasommittelu

Virkattu matto, seiskan koukku trikookuteesta. Malli tuohon on omasta päästä, ja mielikuva valmiista matosta muuttuu koko ajan tehdessä. Toivottavasti missään ei ole täysin samanlaista tehtynä, etten varasta kunniaa keneltäkään! Yhden virkkuukoukun onnistuin hajottamaan hieman ennen tätä vaihetta. Myyjä kertoi käsityöliikkeessä mistä kävin uutta ostamassa, että eräs asiakas oli saanut rikki kuusi koukkua! Matolle tulee hieman lisähintaa näistä onnettomuuksista. Kunhan omat haaverini jäisivät tähän, budjetti ei oikein kestäisi kuuden koukun ostoa!

En ole mikään viherpeukalo. Olen todennut sen useampaan otteeseen, mutta silti välillä yritän kasvattaa jotain. Tänä(kin) keväänä laitoin parvekelaatikkoon tulemaan vaikka mitä - lopputulosta en kehtaa edes näyttää! Ainoa kasvateistani jossa vielä henki pihisee jonkin verran on tämä parvekeasukki: 

Toinen on niin pieni ja ja säälittävä silti se jaksoi itselleen muutaman kukan väsätä ja nyt tuon koukku-chilinkin. Aika huonokuntoinen tuo on, vaikka parhaani yritän sen pitää hengissä! En halunnut ruveta kunnolla chilihifistelemään, ostelemaan valoja ym. vaan yrittää saada jotain aikaiseksi. Ja jos tuo yksi chili on lopulta syömäkelpoinen, olen jo ylittänyt odotukseni :D

Syömäkelpoisista puheen ollen:

Tämä oli loppujen lopuksi aika hyvää. Nautin siitä enemmän joka suullisella! Osittain kaapintyhjennystä, osittain harkitusti ostettua. Ei ehkä mitään gourmetia, mutta hyvää arki-perus-kesätyöleski-ruokaa mistä riitää muutamalle päivälle safkaa ja töihin evästä.
Vuokaani lensi

- peruna-sipulisekoituspussi
- pakastepinaattipussi
- pieni paprika
- puolikas pikku kesäkurpitsa
- pari tomaattia
- pikkuinen bataatti raastettuna
- vähän salaattijuustokuutioita
- mausteita
- noin puolikas salsapurkki
- ruokakermaa (taisi olla joku kaurakerma)
- juustoraastetta päälle

Kaikki sekaisin, pinaatitkin heitin suoraan pakasteesta köntteinä. Uunissa noin 200 °C sai olla aika pitkään, 40 minuuttia plus. Tykkään kun kiusausruuat muhii pitkän aikaa niin että perunat on melkein jo sellaista muhjua!

Etana

Hyvä minä! Kävin hölkkälenkillä eilen. Olin vähän keuhkosairaan värinen kasvoiltani eli violetti-pinkki, kuten aina lenkkeilyn jälkeen. Kyllä se siitä sitten tasoittui. Nyt vaapun kuin ankka ja ähisen joka liikkeestä kuin mikäkin mummeli, mutta oli se sen arvoista. Ehkä.

Katsokaas tätä pikku etanaa!

Älä huomaa reikiä

Lanka on LANGin Jawoll Magic, 2,5 puikot. Hieman oli hinnakas minulle joka on tottunut ostamaan Novitan lankansa tarjouksesta! Väri on ihanan vihreä, poikaystävän lemppari. Kuvassa se ei ehkä pääse ihan oikeuksiinsa. Tuo pötkö on ihan hurjan pikkuinen, suunnilleen mun peukalon päästä pikkurillin päähän silleen kämmen levällään tiäkkö. Saatan kokeilla tehdä uudestaan tuon pötkylän kaksinkertaisesta langasta vähän isommilla puikoilla jos jäljestä tulisi hieman tiiviimpää. Tuon tekemisessä ei kuitenkaan mennyt ihan kamalan pitkään. Tai ehkä teen version 1.0 ensin loppun siipineen kaikkineen. Ohjeessa jalat ovat vähän hassun näköiset, tuollaiset vihreät pavut. Voipi olla että niihin pitää koittaa improvisoida jotakin.

Tällä hetkellä olisi sata projektia mielessä mitä haluaisin kokeilla! Olen hieman viisastunut entisestä, ja koitan pitää keskeneräiset projektit minimissään. Kovasti yritän vastustaa kiusausta (vielä vähän aikaa..) kokeilla esimerkiksi näitä lampunvarjostimia/pallokoristeita, näitä paperiruusuja tai sulattaa väriliituja! Kädet syyhyäisivät myös upouuden vanhan ompelukoneeni kimppuun:

Eikö Hän olekin kaunis? <3

Koneen kanssa kävi tuuri! Puhelin kotona miten kovasti mieli tekisi omaa konetta mutta budjetti ei oikein anna periksi. Isi lupasi kysellä töistään jos jollakin lojuisi nurkissaan tarpeettomana hurruttajaa, eikä kovin pitkään mennyt kun joku ilmoitti omistavansa sellaisen. Kiitos sinulle kuka oletkaan, lupaan pitää Hänestä hyvää huolta! 

Aloitetaanpa

Noin. Pitkän pähkäilyn, nimen mietinnän, ja ulkoasun kanssa tuhraamisen jälkeen pystyssä on jonkinlainen versio tästä blogista. Useamman kerran on mielessäni käynyt tällaisen aloittaminen, mutten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta sentteihin.

Nähtäväksi jää, kuinka säännöllistä kirjoittamisesta tulee. Olen aina ollut vähän huono tekemään mitään pitkäjänteisesti, usein syöksyn intohimolla johonkin projektiin tai harrastukseen mutta innostus laimenee vähän ajan päästä. Ainakin joidenkin asioiden kohdalla. Lapsena aloitin useamman erilaisen harrastuksen, jaksoin käydä muutaman kerran ja sitten luovutin. Vuosi sitten keväällä päätin aloittaa juoksuharrastuksen, ostin lenkkarit ja lähdin lenkille. Tykittelin täysiä niin pitkään kun jaksoin, (mikä ei tosiaan ole pitkä matka,) minkä seurauksena jalat kipeytyivät kunnolla pariksi viikoksi. Siihen jäi Venlan juokseminen. (Tänä keväänä aloitin saman harrastuksen hieman paremmalla menestyksellä ja paremmalla valmennuksella. Vaikka nyt viime lenkistä alkaa olla jo aikaa...) Myös erilaisia käsityöprojekteja on tullut aloitettua ja jätettyä kesken, mutta jospa tästä bloggaamisesta saisi vähän pontta saattaa aloitetut työt loppuun! Että niitä voisi sitten esitellä ylpeänä. Tai epä-ylpeänä.

Tarkoitus on kirjoittaa kaikenlaisesta elämääni liittyvästä ja minua kiinnostavasta. Juttujen pääpaino tulee olemaan todennäköisesti käsityöhommissa, ja siinä sivussa höpöttelen sattumanvaraisesti mistä tahansa mitä päässä sattuu pyörimään.

Hyvän ystäväni T:n ottama kuva. Jotakin päässä pyörii. Ehkä.

Ensimmäiseksi haluaisin kertoa tämän hetken pikku-projektistani. Poikaystävä tykkää fantasiajutuista, siis ihan silleen terveellä tavalla. Ei mitenkään kunnon nörtteily-ropetus tai miksi ikinä sitä kutsutaankaan. En nyt siis sano että ropehommat olisivat jotenkin sairasta :D.
JOKA TAPAUKSESSA muun muassa lohikäärmeistä hän pitää ja halusin tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi lohikäärmepehmolelun. Ei pidä koskaan kasvaa liian aikuiseksi, eihän.

Lohikäärmeet (joku on varmasti ottanut tämän joskus puheeksi mutta miksi se on LOHI KÄÄRME?) ovat ylväitä, vaarallisia, kunnioitusta herättäviä petoeläimiä. Kuten tämä sattumanvaraisesti internetistä valittu esimerkkikärmes.

Löysin Ravelrystä aika kivannäköisen ohjeen lohikärmekselle. Ohje löytyy täältä:
http://neocurios.blogspot.fi/2012/01/fools-dragon-free-knitting-pattern.html

Oma tekeleeni on aika lailla vastakohta stereotyyppiselle lohikäärmeelle. Olen vasta vähän matkaa päässyt alkuun neulomuksessa eli vielä ei voi arvostella täysillä, mutta tämä lankakasa muistuttaa lähinnä jotain pientä vihreää vauvamatoa. Kunnon reppana!

Pieni ja vihreä... vauvamato?

Pitäisi ehkä hankkia oikea kamera.

En ole tainnut neuloa ennen lyhennettyjä kerroksia mitä tuossa ohjeessa on muutamassa kohtaa. Kääntymiskohtiin tahtoo tulla pieniä reikiä vaikka ohjeen mukaan wrap and turnasin. Pitää niitä paikkailla sitten myöhemmin. Kuvassa on siis pää-pää, vaikka pää ei ole minkään muotoinen :D Jotenkin pitää koittaa saada edes lopputuloksesta järkevän näköinen. Nyt jäämme jännittyneinä odottamaan mitä matosesta kehkeytyy, ehkä se vielä yllättää minutkin!